Kuka Jeesus on?

Jeesus Nasaretilainen on yksi tutkituimpia historian henkilöitä. Osa tutkimuksesta on tietysti vahvasti uskonnollisesti värittynyttä. Onhan kyseessä yhden maailmanuskonnon keskeisin hahmo ja parissa muussakin maailmanuskonnossa tärkeä henkilö. Tieteellisen historian tutkimuksen piirissä Jeesusta pyritään kuitenkin tarkastelemaan samoilla metodeilla ja perusoletuksilla kuin ketä tahansa muuta historiallista henkilöä. Hänestä kertovia lähteitä arvioidaan kriittisesti sekä toisiinsa että muuten ajanjaksosta saatuihin tietoihin vertaillen. Vaikka Jeesus on uskonnollinen hahmo, voidaan hänen historiallista olemustaan lähestyä myös ”järjellisesti”.

Ensiksi on todettava, että nykyisessä Uudessa testamentissa olevat kirjat ja kirjeet olivat alun perin itsenäisiä ja irrallisia. Näin ne eivät historian tutkijalle muodosta yhtä kirjaa vaan kokoelman dokumentteja ensimmäiseltä vuosisadalta. Huomionarvoista näissä on se, että Jeesuksen historiallista olemassaoloa ei puolusteta eikä perustella. Mistään ei myöskään heijastu ajatus, että sitä olisi kukaan epäillytkään. Moderni Jeesusta koskeva historian tutkimus onkin jo kauan sitten käytännöllisesti katsoen hylännyt teorian, jonka mukaan Jeesus Nasaretilainen olisi vain myyttinen keksintö.

Tärkein Jeesuksesta kertova ei-kristillinen todistus on juutalaisen historioitsijan Flavius Josefuksen maininta, tai oikeastaan kaksi mainintaa, Jeesuksesta. Josefuksen pidempää Jeesus-kuvausta on ilmeisesti myöhemmin vähän kaunisteltu ja viilailtu, mutta perusteksti osoittaa Jeesuksen olleen hämmästyttäviä tekoja tehnyt viisauden opettaja, joka ristiinnaulittiin. Varsinaisesti Jeesus Nasaretilaisesta saadaan kuitenkin eniten tietoa hänen elämäänsä kuvaavista teoksista, joita kutsutaan evankeliumeiksi. Vaikka evankeliumit on kirjoitettu Jeesukseen uskovien seurakuntien keskellä, niillä voidaan osoittaa olevan varsin vahva historiallinen arvo.

Jeesus saarnasi ja teki sekä vastustajien että seuraajien ihmeiksi tulkitsemia tekoja pääasiassa Galileassa ja Juudeassa. Hän julisti juutalaisten kauan odottaman Jumalan valtakunnan eli uuden aikakauden alkaneen. Keskeistä tässä valtakunnassa oli rakkauteen perustuva etiikka, anteeksiantaminen ja ns. syntisten sekä sorrettujen aseman nostaminen osaksi aitoa Jumalan kansaa. Jeesuksen ilmeinen kyky parantaa sairaita lisäsi hänen suosiotaan tehden hänestä jopa poliittisen uhan Galileaa hallinneelle Herodekselle ja Juudean juutalaiselle johtajistolle.

Toimintansa huippuvaiheessa Jeesus matkustaa Jerusalemiin kertoen opetuslapsilleen kuolevansa siellä monien puolesta. Hän provosoi juutalaisia johtajia mm. ratsastamalla aasilla – kuten messiaskuninkaan oletettiin tekevän – Jerusalemiin sekä järjestämällä näyttävän välikohtauksen Temppelissä. Viimeisenä iltanaan Jeesus asetti opetuslapsilleen rituaaliaterian, jolla symboloitiin hänen uhrikuolemaansa, jonka hän siis opetti sovittavan ihmisten synnit. Jeesuksen tarkoitus kuolla näkyi vielä itse pidätystilanteessa, jossa hän kieltää opetuslapsiaan puolustautumasta asein pidättäjiä vastaan. Nopeiden käänteiden jälkeen Pontius Pilatus antaa käskyn ristiinnaulita Jeesuksen, joka raa’an käsittelyn jälkeen kuoleekin ennen sapatin alkamista.

Puolitoista vuorokautta Jeesuksen hautaamisen jälkeen joukko naisseuraajia Maria Magdaleenan johdolla löytää haudan tyhjänä. Sana naisten löydöstä kiirii nopeasti Jeesuksen seuraajien keskuuteen ja vielä vuosikymmeniä myöhemmin hieman hämmentävä seikka – naiset löytävät haudan – on mukana kirjallisissa kuvauksissa tapahtuneesta. Pian tämän jälkeen monet seuraajat, ja myös jotkut muut kuten Jeesuksen veli Jaakob kokevat näkevänsä Jeesuksen ylösnousseena. Vaikka juutalainen käsitemaailma olisi tarjonnut muitakin tulkintavaihtoehtoja ”kuolleen näkemiselle”, seuraajat alkavat yhtenäisesti puhua ylösnousemuksesta. Tämä johtui tyhjästä haudasta eli ruumiin häviämisestä ja kokemusten konkreettisuudesta. Edelleen pääsiäisen 30 jKr. tapahtumat haastavat syvään maailmankatsomukselliseen pohdintaan: rakkautta saarnaava mies kertoo kuolevansa ihmisten syntien tähden ja kuolemansa jälkeen häviää haudasta ja ilmestyy sadoille hyvin erilaisille ihmisille monenlaisissa tilanteissa – Slogan ”Jeesus elää” on siis paljon muutakin kuin aforistinen viittaus hyvien ideoiden ajankohtaisuuteen.

Artikkelin kirjoitti Matti Kankaanniemi