Seija Välimäki - ”Ilman Jumalaa en olisi selvinnyt”

Seija Välimäki kasvoi luterilaisessa, uskovaisessa kodissa. Lapsuus oli monin tavoin hyvää aikaa. Isä oli Seijalle valtavan rakas. Siksi tytölle oli kova paikka, kun isä sairastui syöpään. Isä jäi kuin ihmeenkaupalla henkiin, vaikka leikkaukset olivat viedä häneltä hengen.
Seija Välimäki: Ilman Jumalaa en olisi selvinnyt

Avioliiton myötä Seija muutti ulkomaille. Mies sai työkomennuksia eri maihin. Perhe asui muun muassa 1980-luvun alussa Irakissa vuoden ajan. Kun maassa syttyi sota, Seija palasi Suomeen evakkoon ja toi samalla pojan kouluun. Hän palasi Irakiin tyttären kanssa. Perhe muutti seuraavaksi Liberiaan, jossa he asuivat vuoden.

Seijan isä kuoli vuonna 1985, ja niin hän palasi hetkeksi Suomeen. Kuolema oli Seijalle kova paikka. Sen kautta Jumala veti häntä voimakkaasti puoleensa.

– Naapurini vei minut Seinäjoella Lakeuden Risti -kirkkoon tilaisuuteen, jossa puhui Ritva Oksanen. Ritva puhui suoraan minun sydämelleni. Hän tuntui ymmärtävän, missä vaiheessa olen elämässäni.

– Kun alttarikutsu tuli, kävelin eteen kuin unessa. Naapurini ihmetteli, mihin olin oikein menossa. Mutta menin eteen ja annoin elämäni Herralle.

Seija, puoliso ja nuorimmat lapset muuttivat samana vuonna Keniaan. Siellä Seijan elämä sai täyskäännöksen: hän alkoi odottaa nuorinta lastaan, ja perhe hajosi. Hän jäi yksin kolmen lapsen kanssa. Avioero oli niin rankka, että Seija sairastui burn outiin. Tämä uupumus ei jäänyt ainoaksi, sillä hän sairasti myöhemmin toisen burn outin liiallisen työnteon takia.

Seija sanoo selvinneensä vaikeista vaiheistaan Jumalan ja ystävien avulla.

– Ilman Jumalaa en olisi millään selvinnyt näistä asioista, mitä minulle on tapahtunut. En millään. En myöskään ilman niiden uskovien ystävien apua, jotka olivat tukenani ja rukoilivat kanssani, kantoivat murheita ja olivat ilossa mukana, Seija kiittelee.