UKK

Miksi maailmassa on niin paljon kärsimystä?

Maailmassa vallitseva kärsimys on myös kristityille yksi vaikeimmin ymmärrettävistä ongelmista. Teodikeaksi kutsutaan yritystä selittää Jumalan oikeudenmukaisuus suhteessa kärsimykseen. Yleisimpänä syynä kärsimykseen kristityt näkevät maailmassa vallitsevan pahan, jonka alkusyy on kapina Jumalaa vastaan. Raamattu ei kuitenkaan anna kysymykseen selitystä eikä lupaa uskovalle vapautusta ajallisesta kärsimyksestä. Sen sijaan Raamattu lupaa, että uskova saa kaikissa olosuhteissa luottaa Jumalan läsnäoloon ja rakkauteen (Room. 8:35-39). Raamattu ilmoittaa, että Jumala tekee lopun kaikesta pahuudesta ja epäoikeudenmukaisuudesta. Hän luo uudet taivaat ja uuden maan, jossa kärsimystä ei enää ole.

 

 


 

Katso myös muita kysymyksiä:

 

Onko Jumala olemassa?

Jumalan olemassaolon puolesta voidaan esittää monia järjellisiä todisteita. Koko maailma ja luonnonjärjestys ovat heijastusta niiden taustalla olevasta syystä ja suunnittelijasta. On loogisempaa uskoa siihen, että Jumala on luonut kaiken näkyväisen ja näkymättömän, kuin olettaa, että kaikki olisi tapahtunut sattumanvaraisesti. Apostoli Paavali sanoo: ”Sen, mitä Jumalasta voidaan tietää, he kyllä voivat nähdä. Onhan Jumala ilmaissut sen heille. Hänen näkymättömät ominaisuutensa, hänen ikuinen voimansa ja jumaluutensa, ovat maailman luomisesta asti olleet nähtävissä ja havaittavissa hänen teoissaan” (Room. 1:19–20). Usko ei kuitenkaan ole vain älyllistä totena pitämistä vaan Jumalan ihmisessä vaikuttamaa luottamusta, johon liittyy kokemus yhteydestä Jumalaan.

katso vastaus
Eroaako kristinusko jotenkin muista uskonnoista?

Usko yhteen Jumalaan kolmessa persoonassa (Isä ja Poika ja Pyhä Henki) erottaa kristinuskon kaikista muista uskonnoista. Erityisesti Jeesuksen Kristuksen jumaluus ja välittäjäasema Jumalan ja ihmisten välillä tekee kristinuskosta ainutlaatuisen ja muista poikkeavan (1. Tim. 2:5). Toisin kuin yleensä maailman uskonnoissa ihminen ei voi eikä hänen tarvitse hankkia pelastusta millään omilla teoillaan tai uskonnollisilla harjoituksillaan vaan ainoastaan turvautumalla Jeesukseen. Uskon kautta Jeesukseen Kristukseen ihmisellä on iankaikkinen elämä (Joh. 5:24). Kristinusko eroaa monista muista uskonnoista myös mm. ilmoituksensa perusteella (Raamattu), eettisissä kysymyksissä (ihmisarvo, lähimmäisen rakkaus) ja pitkän historiansa kautta (juuret juutalaisen kansan vuosituhantisessa Messias-odotuksessa).

katso vastaus
Voiko Raamattuun luottaa historiallisena tietolähteenä?

Raamattu perustuu Vanhan testamentin osalta Israelin kansan historiaan ja Uuden testamentin osalta Jeesuksen Kristuksen vaikutukseen ja kristillisen seurakunnan syntyvaiheisiin. Jeesuksen historiallista olemassaoloa eivät edes merkittävät kristinuskon vastustajat yritä kyseenalaistaa. Mitään muinaishistoriallista aineistoa ei ole tutkittu niin perusteellisesti ja kriittisesti kuin Raamattua. Siitä on olemassa paljon enemmän vanhoja käsikirjoituksia kuin yleensä muista historiallisesti uskottavista teoksista. Siksi Raamatun historiallista paikkansapitävyyttä ei ole syytä epäillä. Perusolemukseltaan Raamattu ei kuitenkaan ole historiaa vaan sanomaa Jumalan pelastavasta toiminnasta historiallisesti tunnistettavissa ajankohdissa.

katso vastaus
Onko pelastus mahdollinen vain kristinuskon Jumalassa?

Uusi testamentti ilmoittaa Jeesuksen Kristuksen ainoana pelastajana: ”Ei kukaan muu voi pelastaa kuin hän. Mitään muuta nimeä, joka meidät pelastaisi, ei ole ihmisille annettu koko taivaankannen alla” (Apt. 4:12). Kristillinen julistus ja lähetystyö saa oikeutuksensa siitä, että pelastussanoma kuuluu kaikille ihmisille. Jumalan tahto on, että kaikki ihmiset kuulisivat evankeliumin ja pelastuisivat (1. Tim. 2:4). Jumala ei lähettänyt Poikaansa maailmaan tuomitsemaan sitä, vaan sitä varten, että maailma pelastuisi (Joh. 3:17). Niiden ihmisten kohtalo, jotka eivät koskaan ole kuulleet evankeliumia, ei ole kenenkään ihmisen arvioitavissa, vaan se on yksin oikeudenmukaisen Jumalan käsissä.

katso vastaus
Onko taivas todellinen? Entä helvetti?

Raamattu puhuu taivaasta todellisena ja tietoisena olotilana. Silti kyse on jostakin sellaista, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa” (1. Kor. 2:9). Taivas on täydellisen harmonian tyyssija. Paavali puhuu ylösnousemuksessa saatavasta taivaallisesta ruumiista (1. Kor. 15:40), joka ei ole katoavaisuuden alainen. Johannes kuvailee uskovien lopullista kotimaata paikkana, jossa ei ole yötä, ei kuolemaa eikä murhetta (Ilm. 21, 22). Hän näki mm. kristallinkirkkaan elämän veden virran ja elämän puun, josta kansat saavat terveyden. Myös helvetti kuvataan todellisena olotilana. Kadotus merkitsee taivaallisen kirkkauden menetystä: lopullista eroa Jumalasta.

katso vastaus