Katso tarina klikkaamalla linkkiä.

– Opin lapsena iltarukouksen. Sain siitä valtavaa turvaa. Koin, että Jumala on lähellä minua. Jumala oli minulle rakastava isä, muistelee Milla varhaisvuosiaan.
– Iltarukouksessa minun oli hyvä olla ja koin, että tämä on sitä mitä ihmisen pitääkin olla: olla lähellä Jumalaa.

Milla tutustui New Ageen ja tutki paljon uushenkisyyttä.
– Koin hyvää oloa, koska ajattelin olevani hyvä ihminen ja ymmärtäväni asioita paremmin kuin muut. Ajattelin, että uskovaiset ovat vähän yksinkertaisia ja tyhmiä, koska he ajattelevat, että Jumalan luokse on vain yksi tie.

New Age aiheutti kuitenkin sisäistä tyhjyyttä ja pelkotiloja.
– En pystynyt olemaan enää yksin. Minulla piti olla tv, radio tai musiikkia päällä tai olla muiden ihmisten seurassa.

Kerran Milla oli ystäviensä kanssa kaupungilla. Siellä hän tapasi kadulla evankelioivia ihmisiä. Heiltä Milla sai käyntikortin kokoisen lapun, jossa oli toisella puolella helluntaiseurakunnan yhteystiedot ja toisella puolella puhelinnumero sielunhoitopäivystykseen. Tämän kohtaamisen jälkeen Jumala alkoi kutsua Millaa puoleensa rakkaudellaan.
– Tuo rakkaus oli minulle kova juttu ja halusin tietää siitä lisää. Soitin sielunhoitopuhelimeen ja sen jälkeen soitin sinne vähintään kerran viikossa. Jumala oli laittanut sydämeeni valtavan janon saada tuntea hänet.

Milla eli vuoden etsikkoaikaa. Tuli kevät ja koulujen päättäjäiset.
– Olin päättänyt tulla uskoon. Päätin päivän ja illan, jolloin tulen uskoon. Sinä iltana etsin kadulla helluntaiseurakunnan ihmisiä, mutta heitä ei ollut siellä sinä iltana. Muistin, missä seurakunta on, mutta sielläkään ei ollut ketään. Seurakunnan edessä oli puhelinkioski, johon menin

soittamaan seurakunnan puhelinnumeroon. Sieltä vastattiin minulle. Sitä kautta tutustuin ihmiseen, joka ohjasi minua eteenpäin ja tekemään uskon ratkaisun.
– Yhtäkkiä aloinkin jänistää. Tutustumani ihminen kysyi, haluanko antaa elämäni Jeesukselle. Aloin jahkailla. Kului kaksi viikkoa. Sitten hän sanoi: ”Kuule Milla, jos vielä kauan jahkailet, voi olla, että Jumalan kutsu menee ohi kohdaltasi.”
– Säikähdin. En halunnut, että Jumalan kutsu menee ohi. Polvistuin sänkyni viereen ja sanoin Jumalalle: ”Haluan olla sinun. Anna syntini anteeksi. Anna mun tulla uskoon.”
– Mutta kun en kokenut mitään, niin ajattelin, että en tullutkaan uskoon.

Samaan aikaan Milla luki paljon Raamattua.
– Raamatusta ymmärsin, että pitää vain ottaa vastaan. Jeesus sanoi, että ”sitä, joka luokseni tulee, minä en aja pois”. Uskoin tämän. Mutta edelleenkään en kokenut mitään.

Milla meni helluntaiseurakunnan tilaisuuteen.
– Vieressäni oli ihminen, joka sanoi minulle: ”Milla hei, vaikka olet tullut uskoon, niin Jumala olisi tosi mielissään, jos menisit vielä alttarille ja sinua siunattaisiin siellä.”
– Menin alttarille, minua siunattiin ja julistettiin syntini anteeksi. Kun siitä nousin, olin niin täynnä iloa, riemua ja uutta elämää, että tajusin, että nyt on tapahtunut jotakin. Halusin vain halata ihmisiä ja olin aivan ihmeissäni.
– Eikä siinä vielä kaikki. Tuntematon mies tuli luokseni ja sanoi, että ollessani alttarilla hän näki kohdallani näyn. Siinä näyssä oli vene, joka oli likaisissa, synkissä vesissä matkalla kohti pimeyttä. Yhtäkkiä vene teki täyskäännöksen. Puhdasta, kirkasta vettä alkoi virrata.
– Olin ihmeissäni. Tämä oli todellinen asia minulle. Olin ollut matkalla pimeyteen, mutta veneeni teki täyskäännöksen ja nyt olen matkalla kohti kirkkautta.
– Haluan sanoa, että valinta on aina sinun. Jumala kutsuu sinua, mutta sinun on valittava. Minä olisin voinut valita toisin, mutta valitsin näin ja sain nähdä, että uskoni ei ollut turha.