Raamattu puhuu taivaasta todellisena ja tietoisena olotilana. Silti kyse on jostakin sellaista, ”mitä silmä ei ole nähnyt eikä korva kuullut, mitä ihminen ei ole voinut sydämessään aavistaa” (1. Kor. 2:9). Taivas on täydellisen harmonian tyyssija. Paavali puhuu ylösnousemuksessa saatavasta taivaallisesta ruumiista (1. Kor. 15:40), joka ei ole katoavaisuuden alainen. Johannes kuvailee uskovien lopullista kotimaata paikkana, jossa ei ole yötä, ei kuolemaa eikä murhetta (Ilm. 21, 22). Hän näki mm. kristallinkirkkaan elämän veden virran ja elämän puun, josta kansat saavat terveyden. Myös helvetti kuvataan todellisena olotilana. Kadotus merkitsee taivaallisen kirkkauden menetystä: lopullista eroa Jumalasta.